DIY ja häät

Kuulun siihen joukkoon, joka pitää esteettisyyttä tärkeänä osana yleistä viihtymistä. Vaikka minulle ei luonnostaan olekaan suotu silmää asioiden yhdistämiselle, olen siltikin asiasta melkolailla kiinnostunut.

Viime kesän morsiamena sain toteuttaa omia ideoitani läjäpäin häiden suunnittelun muodossa. Häät olivat morsiamen (..vähän myös sulhasen) näköiset. Häissämme päävärinä ollut valkoinen toistuu vaaleanpunaisen tehostaen ja raikastaen koristelua. Blogin otsikon taustalla näkyvä karkkibuffetti on yksi häissämme näkynyt osa, jossa mulla oli ajatus ja näpit pelissä.

Näissä käsillätekemisjutuissa toistuu aina sama juttu. Pää pursuaa ideoita, mutta ne on vaikea saada toteutetuksi. Onneksi näissä bileissä oli mun ajatuksia toteuttamassa myös joukko läheisiä, joista jokainen toi oman ideansa kehiin ja lopputulos oli perfect. Kuvista saa vähän osviittaa ja ajatusta siitä mistä puhun...

Harmi, että kuvasta ei näy kertakäyttökameran alla olevia sydämiä. Sydämet olivat ikeasta ostettuja kuvanpidikkeitä, joiden sisään leikkasin värimaailmaan sopivista kuviopapereista sydämen ja tulostin valkoiselle paperille värssykehotuksen "kuvaa sitä taikka tätä, älä käyttämättä jätä"

Kukkakimput pöydissä saivat olla yksinkertaiset

Valkoisen pöytäliinan päälle laitoin valkoista kuitusilkkiä kaitaliinaksi. Kaitaliinan päälle ripoteltiin timantteja ja muutamia suklaasydämiä.

Häidemme isompana teemana toistui siluetit, jotka näkyivät myös hääautomme takalasissa. Siluetit tulostettiin ja leikattiin ääriviivoja pitkin, jonka jälkeen kiinnitettiin decoupage mentelemän avulla isoon sydämeen. Auton takana heiluvat koripallokengät antavat osviittaa hääparin yhteisestä harrastuksesta

Big Shot - leikkuri

Syksyn aikana olen hakenut oppia kädentaitokursseilta korttien värkkäämiseen. Tykkään kovastikin tehdä kortteja ja kaikenlaista muutakin kädentaitoja vaativia puuhia. Ideat mulla on vaan aina ihan hukassa. Onneksi netistä löytyy kaikennäköisiä malleja, joista omaa inspiraatiota voi hakea.

Big Shot - leikkuri on oivallinen keksintö. Lapsista vanhuksiin ja aloittaelijasta taitajaan - kaikille jotakin! Sinellin asiakkaille tutussa Pämpän puuhablogissa esitellään BigShot-kuvioleikkurian ominaisuuksia tarkemmin http://pamppa.blogspot.fi/2008/06/bigshot-kuvioleikkuri.html

Olen itse leikellyt leikkurilla ainoastaan paperia. Sen läpi pystyy kuulemma rullailemaan kaikkea, mitä sakset pystyvät leikkaamaan. Tätä ideaahan voisi jalostaa vaikkapa mihin! Harmi vain, että leikkuri on vielä toistaiseksi ainakin melko kallis investointi, eikä terätkään ole halvimmasta päästä. Toki tässäkin voisin varastaa työpaikalta kuulemani idean, jossa kaveriporukka oli ostanut kimpassa leikkurin, jota sitten tarpeen mukaan kierrätetään kaikilla sen ostoon osallistuneille. Nerokasta ;D

Korttiaskartelijana olen vielä aikalailla lasten kengissä. Tässä kuitenkin muutamia kuvia aikaansaannoksistani...

Kuvat ovat väärinpäin - I´m sorry! Huomasin sen ladatessani kuvia, en vain taida enää jaksaa lähteä niitä kääntämään. Ensi kerralla sitten!

Tämän kortin ajattelin antaa tänään 90v juhlia viettävälle Ukille! Tummat sävyt yhdistettynä kirkkaisiin kontrasteihin on aina ollut mun juttu niin pukeutumisessa kuin askartelussakin. Samoin narut, nauhat ja rusetit sekä suuret, selkeät linjat.

Tästä tuli mun lemppari. Linnut oksalla on kiva idea, jota voi käyttää monien eri juhlien kortteina!

Piirakkasukat

Kokeilunhaluisena ja ehkä myös muutaman ystävän kannustamana lähdin tekemään uutta aluevaltausta sukkien kutomisen maailmassa. Vastattuani kaikkiin seuraaviin kysymyksiin kyllä (osaatko neuloa oikeaa, nurjaa, tehdä yliveto ja kaksi yhteen kavennuksen) uskalsin kokeilla muitakin kuin perussukkien neulomista.

Huovutetut lapaset

Tämän hetken intohimoni on huopuvat langat ja niistä neulotut lapaset. Näissä lapasissa olen käyttänyt Novitan huopaista sekä Novita Puro sarjan lankoja.

 Olen niitä värkkäillyt kevyesti lapanen per päivä tahtia. Lapasinnostukseni sai alkusa mummilta (<3) saaduista lankalahjotuksista, joiden seassa oli kaksi kerää lankaa, joiden vyötteessä luki niiden huopuvan 40 asteen konepesussa.

 Kokeilin uteliaisuuttani, olisiko ne käyttökelpoisia ja löysin googlettamalla nyt jo monesti käyttökelpoiseksi todetun ohjeen. Lapaset pitää muuten neuloa aika karun näköisiksi ja kokoisiksi, mutta konepesussa ne huopuvat mukavasti ja kauniin näköisiksi kutistuen noin 40% alkuperäisestä koosta. Kuvaavaa lapasten koosta ennen huovutusta oli työkaverini kommentti "kudoksä säärystimiä?" - kun viimeistelin lapasparia ennen koneeseen laittoa ;D Kannattaa muistaa laittaa pakastepussin palaset lapasten sisään ennen huovuttamista. Ilman tätä operatsuunia on vaarana, että lapaset huopuvat kiinni!

Erityisen hauskaa oli huomata, kuinka tämä innostus levisi työkavereillenikin. Meillä on töissä tapana neuloa esimerkiksi nuorten seurassa tv:tä katsellessa (tällöin kaikki heidän valitsemat ohjelmat tuntuvat ihan ok:lta, kun ei tarvitse ihan 100% keskittyä sen sisältöön). Puikot heiluvat usein myös työryhmän kehittämispäivillä, osastopalavereissa ja kaikissa muissakin tilaisuuksissa, missä vain kehtaa kaivaa kutimet esille. Asian vierestä voisin vielä mainita ohjaajien kädentaitoinnostuksen levinneen myös nuoriin, jotka ovat kutoneet tuubihuiveja ja virkanneet myssyjä.... Lastensuojelutyössä oheistoiminnalla on usein merkittävä rooli vuorovaikutuksen alkuunpanijana, varsinkin murrosikäisten kanssa, joita kohtaan työssäni päivittäin!

Villasukat

Joka syksyinen minutkin tavoittava neulomismania oli tänä syksynä myöhässä. Ideat eivät kertakaikkiaan vaan tavoittaneet mun ajatuksia, vaikka mieli olisi tehnyt neuloa.

Työskentelen ohjaajana eräässä lastensuojelulaitoksessa, jossa meillä on ollut perinteenä neuloa lapsille joululahjaksi jotakin. Siitä se mania sitten tänä jouluna lähti.. Nimittäin.. Näin yhden työkavereistani neulovan sukkia tuplalangalla. Langoista toinen oli raidalliseksi värjättyä 7 veljeksen raitaa ja toinen yksiväristä 7 veljestä lankaa. Hetkessä tämä idea valtasi mut ja firman langoilla pistin kutoen yhdet nuorelle joululahjaksi menevät tuplalangalla neulotut tummanpuhuvat sukat. Valitettavasti noista ei ole mulla kuvia, mutta muista tuplalankatekniikalla toteuteuista on!

Olen tehnyt kaikki siten, että varressa silmukoita 12 per puikko ja kantapään jälkeen 10 per puikko.

Nämä matkasivat pukinkontissa anopille sekä miehen veljen avovaimolle

Sydänvartiset sukat ovat myös yksi mun hairahdus. Sen snadisti suuritöinen luonne on vaan saanu aikaan sen, että nää sukat oli melko pitkä projekti. Lopputulokseen en ole täysin tyytyväinen, mutta ihan söpöt näistäkin tuli.

Nämä sydänsukat ovat tehty vuosikymmeniä vahnhoista villalangoista, joita mummini on minulle lahjoittanut hänen näkökykynsä heikennyttyä niin, ettei kutomisesta tule enää mitään. Mummin innoittamana yhdistelin värejä ja haastoin itseäni kokeilemalla taas jotain uutta. Sydänsukat paketoin omalle äidille joululahjaksi!

Itselleni muistoksi, muille iloksi ja inspiraatioksi

Vielä näin lähes kolmikymppisenäkin teen monia asioita elämässäni täysin spontaanisti. Niin myös tämän blogin.

Eilen joukukortteja katsellessani harmittelin, ettei edellisvuosien korteista ole enää mitään muistikuvaa. Päätin ruveta kuvaamaan tuotoksiani. Toivon, ettei tästä-kään yht´äkkisestä innostuksesta tule hävettävän lyhen aikaa kestävää hurahdusta...

Hassua luoda kädentaitohin keskittyvä blogi, koska en ole koskaan pitänyt itseäni kovin kummoisena kädentaitajana. Hauskaa toisaalta saada faktista näyttöä siitä, että vahvasta "en osaa" käsityksestä huolimatta olen aina innostunut puuhastelemaan käsillä kaikennäköistä ;D

Blogin nimessäkin esiintyvä sana "hurahdus" kuvaa minua ja persoonallisuuttani aika osuvasti. Innostun superhelposti, haalin vaikka ja mitä innostukseeni liittyvää, värkkään, teen hullun lailla, olen hurahtanut ja sitten innostus lopahtaa. Blogin nimen "Viivi" viittaa lapsuudesta asti lempinimenäni kulkeneeseen nimeen. Tervetuloa seuraan. Toivottavasti tämä blogi on pysyvämpi kuin vain hurahdus.